Tytyn ja Vuokon elämää

No niin nyt on tämä vuosi paketissa ja kyllä siihen on kaiken näköistä riittänytkin. 19.11. oltiin Vuokin kanssa agikisoissa hyvinkäällä. Ihan ok radat muutamat hölmöt virheet mitkä jäivät taas kismittämään niin, että ensi vuoden alkuun on katsottu jo seuraavat agikisat. Nyt treenataan hyvällä draivilla loppu joulukuu.Ja toivotaan että viimeiset luvat napsahtaisivat kevään mittaan takataskuun.

Oltiin myös messarissa joulukuun eka viikonloppu. Molemmilta päiviltä saatiin EH, oikein kivat arvostelut, mutta olisivat tuomarit kaivanneet parempia liikkeitä.

Viimeiset tokokokeet meni sivu suun, kun oli osallistujia niin paljon. Ensi kevään aikana pyritään saamaan TK2 ja siirtymään voittajiin kesän mittaan tai miten nyt asiat etenevät, aika näyttää.

Ensi kevät kuluu varmasti agilityn ja tokon merkeissä, kesällä sitten pidetään varmaan taas enemmän taukoa kun tulee kuumat kelit. Varmaan jossain ryhmänäyttelyissä käydään. Myös luonnetesti olisi edessä huhtikuussa.

Mutta oikein rauhallista Joulua kaikille ja Onnea vuodelle 2012!

Joo-o, ei voi muuta sanoa.. Käytiin hakemassa kolme hylkyä. En sen enempää rupea erittelemään ratoja. Agiradoilla Vuokko hyppäsi joka ikisen kontaktin alastulon yli paitsi keinuin. Neiti ei ole koskaan ennen tehnyt tälläistä. No mutta hyvääkin radoista löytyi, vauhti oli huipussaan (ehkä tämä aiheutti ongelman kontakteilla, kuumuminen?) sekä ohjautui aivan loistavasti vauhdista huolimatta. Pari väärä este hyppyä tuli, mutta aivan omasta syystä. Seuraavat kisat huomenna Hyvinkäällä.

Ollaan ruvettu treenaa tokoa kerran viikkoon kaverin kanssa ja kyllä tekee terää. Etenkin olen Tytyn kohdalla innostunut aivan uudella tavalla. Typsy on nykyään niin vauhdikas ja iloinen, että on ilo tehdä sen kanssa jopa tokoa. Joka ennen oli niin hampaiden kiristelyä. Toki Tyty keksii treeneissä enemmän omaa kivaa kuin kuuntelisi minua. Jos pitäisi istua tämä on maate ja jos maata niin Tyty kierii. Sillä vain ei ole mitään väliä, kun koirasta välittyy niin suurta iloa ja halua tehdä yhdessä ja kun ei Tytyn kanssa mitään suurempia tavoitteita ole. Ja kovasti on ruvennut takaraivossa jyskyttää, että jos alkaisin Tytynkin kanssa kunnolla harrastaa agilityä. Tällä hetkellä ollaan Tytyn kanssa tehty silloin jotain pientä kun pystynyt Vuokon taukojen välissä. Tytyssä on nyt osoittautunut suurta intoa ja vauhtia lajia kohtaan. Saa nähdä!

Tytyn verikokeetkin tulivat ja kaikki arvot olivat normalisoituneet. Nyt jatketaan tällä lääkityksellä ja jos mitään ei tule, niin vuoden päästä vasta mennään kontrolliin. Olo ei voisi tästä olla enää helpottuneempi.

Käytiin Tytyn kanssa Apexissa viime viikon keskiviikona. Tyty ultrattiin ja kilpirauhasarvot otettiin jälleen. Loppu viikosta pitäisi selvitä verikokeiden tulokset. Ultrauksessa kuitenkin todettiin että sappirakosta oli kadonnut sakkaa hyvin paljon. Elokuussa sappirakko oli puoliksi täynnä sakkaa, nyt sitä näkyi vain hyvin vähän reunoilla, sappirakon tila on siis huomattavasti parempi. Tyty painoi viimeksi 13,1 kg ja nyt 12,2 kg, yhteensä koko lääkityksen ajalta Tytyltä on tippunut painoa 2,3kg. Mikä on todella huomattava määrä tämän kokoisessa koirassa. Tyty on ihannepainossaan ja kohta täytyykin ruveta seuraamaan ettei paino tipu tuosta enää paljoa. Muutenkin Tyty voi erinomaisesti, neiti on pirteä ja hellyyden kipeä. Vauhtiakin on tullut niin paljon, että käyn nykyään koirien kanssa juoksemassa joka toinen päivä, hidastellut ovat mennyttä aikaa. Kuten seuraavista kuvista voi päätellä!

Kyllä vain käytiin viime vkl Vöyrillä kisaamassa kaksi agilityrataa. Lauantai aamuna aikaisin ylös ja puoli kahdeksan jälkeen oltiin jo mestoilla. Kessuja oli ilmoitettu yhteensä seitsemän. 1-luokkaan kolme kessua, 2-luokkaan kaksi kessua ja 3-luokkaan kaksi kessua.

Molemmat radat olivat melko helppoja, vain muutama kohta jossa piti miettiä lähestyminen tarkkaan. Vuokko oli iskussa ekalle radalle mentäessä, siitä näki miten se halusi jo päästä radalle. Jätin Vuokon aavistuksen turhan lähelle ekaa estettä ja tähän tuli kosketus, onneksi ei sentään tiputus. Vuokko oli hyvin kuulolla ja meni sinne minne pyydettiin. Oma ohjaus oli heikkoa pitkän treenitauon jälkeen, mutta Vuokko antoi sen anteeksi. Etenimme melkoisen rauhallista vauhtia ja tasaisesti koko radan, muutamaan kohtaa lukuuun ottamatta. A:lta oli jyrkähkö käännös kepeille, joka koitui monen kohtaloksi. Me Vuokon kanssa heitettiin ylimääräinen pyörähdys ja siitä kepeille. Toinen kohta oli kun Vuokko tuli hypyltä ja minä tein hitaasti valssia suoraan Vuokoon eteen, no Vuokko kilttinä tyttönä korjasi virheen ja jatkoi hyvin pituudelle. Loppurata sujui mutkitta. Eli lopullinen tulos oli siis RT 0, AV -8,51, LUVA ja sijoitus 2./13. Kerettiin aikaan hyvin vaikka meno oli melko löntystelyä radan näet täältä: http://www.youtube.com/watch?v=p9O7jtHhdgM

Toinen rata meni sitten aivan pelleilyksi, virheitä ropisi ja jossain kohtaan tuli se hylkykin sitten. Siitä ei viitsi edes sen enempää mainita. Vuokon emä Mila kisasi myös ja meno oli kivan näköistä. Kessuilla agimestaruus säännöt menee niin että jokaisesta tasoluokasta palkitaan kolme parasta ja jotta voisi kisata mestaruudesta täytyy molemmilta radoilta saada tulos. Vuokon kanssa voitettiin oma tasoluokamme, mestaruudesta emme kuitenkaan pääseet kisaamaan, kun toisalta radalta tuli hylky. Mutta eka LUVA taskussa ja seuraavat kisat on jo ensi viikonloppuna. Olen tyytyväinen Vuokkoon, meni hyvin siihen nähden että ei olla treenattu kunnolla puoleen vuoteen.

Matti ja Mila, Anniina ja Vuokko, Hilla ja Ninja.

Kiitokset vielä Pirrelle ja Matille yöpimispaikasta sekä maittavasta ruuasta! Kiitos myös Outille kyydistä ja Onnittelut vielä kerran keeshondien agilitymestaruudesta!

Käytiin Vuokon kanssa läpi vähän tokonliikkeitä että missä mennään. Avoimen luokan liikkeet Vuokko osaa ihan 10 arvoisesti, jos maltaisi aina loppuun saakka keskittyä. Voittajaluokan liikkeet ovat myös jo hyvällä alulla.

Ekaksi otin seuraamista. Seuruutiin pitkää pätkää, johon kuului käännöksiä ja nopeuden muutoksia. Seuraaminen oli oikein innokasta, kontakti mitä loistavinta ja asento oikea, käännökset olivat yllätävänkin tiheät, kun itse malttoi keskittyä pieneen puolipidätteeseen ennen käännöstä, jotta Vuokkokin tiesi että jotain on tulossa. Juoksu oli Vuokolle vielä liikaa innokkuudesta johtuen, toisien sanoen nämä kohdat se peruutti edessäni, muistutuksella löytyi taas oikea paikka. Reilu palkka. Tämän jälkeen vielä käännöksiä paikallaan ja muutamaa askelta joka suuntaan. Peruuttaaminen vaatii vielä Vuokolta treenaamista.

Ruutua ollaan treenattu jokusen kerta. Tällä hetkellä mennään siinä, että vien ruutuun namikipon jonne nami. Lähetän Vuokon ruutuun n.  5 metrin päästä, josta hakee palkan ja sen jälkeen käsky maahan. Tämä toimii jo hyvin. Tänään teinkin jo lopuksi sitä että, namikippo oli vain ohjaamassa mihin mennä, mutta siellä ei ollut palkkaa. Kohta koko kipon voi toivottavasti jättää pois.

Luoksetuloa otettiin vähän joka muodossa. Ensin pelkän seisomisen kanssa, sitten lisättiin myös maahanmeno , joka sujui paremmin kuin osasin odottaa. Lopuksi pari läpi juoksua. Vielä kun saadaan pysähdykset vielä terävimmiksi niin hyvä on.

Noudot sujuu suurimitta ongelmitta niin puukapulalla kuin metallikapulalla. Puukapulaa tahtoo hieman pureskella matkan varrella, kun metallia taas inhottaa hieman pitää suussa.

Seuraamisesta jäämiset otin niin että lähdettiin seuraamiseen pyysin maahan jatkoin itse matkaa ja noin 5 metrin jälkeen pyysin makaamisesta suoraan seuraamiseen. Seuraavaksi seisomine ja sitten istuminen kaikki sujuivat ongelmitta ja Vuokosta oli mukavaa, kun vaihtelun vuoksi sai juosta kiinni ja siitä seuraamiseen.

Kaukokäskyissä aina sama ongelma, etupää tahtoo painaa liikaa eikä se millään nouse istumaan, yleensä vasta toisella. Tehtiinkin sitten vain treeniä maasta istumiseen kanssa. Aina super palkka kun nousi ekalla istumaan. Jatketaan tällä ja katsotaan olisiko siitä jotain hyötyä.

Paikallamakuussa ei ongelmaa, kuin ei myöskään hypyssä. Ainut kun tehtiin hyppy noudon kanssa , meinas törmätä esteeseen kun kulki pää pilvissä kapulan kanssa :). Lopuksi sitten otettiin vielä tunnari, voi hyvä ihme. Vuokko tietää miten liike tehdään ja eka onnistuikin aivan loistavasti, nuuskutti kaikki palikat läpi, valitsi oikean ja toi sen mulle.Tämän jälkeen Vuokon ote jotenkin herpaantuu ja ottaa suuhun minkä palikan tahansa sen enempää mietimättä ja tuo sen onnellisen näköisenä mulle. Jätän nämä yleensä vain huomioimatta ja otan uudestaan. Lopuksi pari kuvaa..

“Miksi kukaan ei kuuntele mua?”

Tälläinen se oli…

…Ja nyt tämän näköinen…

Itsellä ei aavistustakaan miten oikeaa jälkeää tehdään. Mutta tein molemmille tytöille pari lyhytty jälkeä lihapullista. Ensimmäinen jälki oli noin 20 metriä pitkä. Vuokkohan nyt oli mennä sekaisin tästä hommasta. Kiire oli valtaisa ja nenä kävi vimmatusti, sähläystä oli ilmassa paljonkin, mutta annoin Vuokon itse mennä jäljen. Hauskinta oli seurata, kuinka Vuokko pomppi eteenpäin ja koko pylly heilui hännän mukana, niin tohkeissaan neiti oli tästä hommasta. Sitten teinkin Tytylle oman jäljen ja pääsi Tytsykin hommiin. Meno oli hyvin erinlaista, Tyty oli äärimmäisen tarkka ja eteni rauhassa eteenpäin, Tytykin nautti selvästi hommasta. Seuraavat jäljet olivat hieman edellistä pidempiä n. 50 metriä ja mutkitteli vähän enemmän. Vuokko jatkoi omaa pöhinäänsä ja Tyty taas rauhallisen tarkkaa työskentelyä. Aikaahan tässä ei kulunut juuri mitään, mutta kyllä tytöt paino maate kun päästiin takaisin sisälle. Jotain hyötyä siis tästäkin! Kuviakin yritän ottaa lähitulevaisuudessa.

Nyt tosiaan jäänyt vähän postaukset, kun ollut ongelmia sivuston kanssa. Heinäkuun alussa käytiin Tytyn kanssa Viikin eläinsairaalassa tutkimassa neitiä, jossa Tyty vietttikin koko päivän. Tytystä otettiin melkein kaikki mahdolliset kokeet ja testejä tehtiin liuta. Maksa-arvot olivat edelleen nouseet kahden viikon takaisesta. Triglyseridit olivat myös koholla 1,45 (viiteraja 0,1-0,5) Kohonneen arvon syynä voi olla lihavuus, Cushing tauti ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Kilpirauhasarvo T4 oli ollut matala, mikä voisi viitata kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ultrassa merkittävin löydös oli sappirakossa oleva kiinteä,seinämiin tarttuva ja lokeroinen sisältö. Löydös viittasi ns. alkavaan mucoceleen eli sappirakon limakalvon paksuuntuma. Maksa peräistä sairautta ei epäilty, kun siihen viittavaa ei löytynyt. Tytyllä aloitettiin Adursal lääkitys, joka auttaa sapen koostumusta ja sappikiertoa.  Tyty siirtyi myös syömään vähä rasvaista ruokaa Royal Canin Gastrointestinal low fat. Lähdin suht rauhallisin mielin pois, mitään maata katavaa ei löytynyt.

Tyty kontrolloitiin Viikissä uudestaan elokuun alussa. Tytyn vointi oli parantunut kuukauden sisällä huomattavasti. Virtaa riittää ja rapsutuksia kerjätään, en edes muista milloin TYty olisi yhtä elinvoimainen ollut kuin mitä nyt oli. Mieli olikin kovin positiivinen jälleen kun lähdettiin aamulla lääkäriin. Paino on tippunut 1,5kg alku vuodesta eli Tyty alkaa olemaan missin mitoissa.  Jälleen otettiin Maksa-arvot, jotka olivatkin lähteneet vihdoin laskuun. Samoin triglyseridit olivat laskeneet takaisin viitearvoihin.  Jotain positiivista siis. Ultra tehtiin myös uudestaan tilanne ei ollut parantunut yhtään edellis kertaan verrattuna. Sappirakon tilavuudesta puolet oli jämähtynyttä sappea. Tässä kohtaan sitten iskettiin ja lujaa vasten kasvoja. Oli kaksi vaihtoehtoa, joko sappirakko leikattaisiin pois. Leikkaus olisi haastava ja riskit suuret n. 40% menehtyy leikkauksen komplikaatioihin. Toinen vauhtoehto olisi että jatketaan näillä lääkkeillä ja jossain vaiheessa sappirakko pettäisi ja mitään ei pystyttäisi tekemään, lääkärin oli hyvin vaikea antaa ennustetta kuinka kauan elinaikaa olisi ilman leikkausta, mutta hän sanoi kuukausista vuoteen, ehkä muutamiin vuosiin.

Minun rakas elämäni koira Tyty, sen elinikään lyhennettiin jopa 10 vuodesta vuoteen. Sitä oli hyvin vaikea ymmärtää, se torstai meni itkeässä ja surressa. Sitä ei vain pystynyt kästtimään, niin elinvoimainen kun Tyty on ja sitten asiat olikin niin huonosti. Olo oli voimaton. Silti päätös oli selvä, Tytyä ei leikata, riskien ollessa niin suuret. Tyty saisi elää onnellista elämää niin kauan kuin sitä olisi ja pääsisi sitten pois, kun elämä ei olisi enään sen arvoista. Minä itkin ja rukoilin, että kaikki olisi pahaa unta, ei se ollut. Asiat saivat uuden tärkeys järjestyksen, se sai miettimään mikä on oikeasti tärkeää. Ja nyt ykkösenä on Tytyn hyvinvointi, mikä toki on ollut aina, mutta nyt se korostui. Tytyn kasvattajan kanssa juteltiin pitkät pätkät ja molemmat emme voineet uskoneet todeksi. Tyty on vasta tulossa 6 vuotta. Minä olin luovuttanut, en uskonut enään toivoa olevan. Kasvattaja soitti perjantai aamuna, että Tyty menee maanantaina Apexiin Timo Ilvesniemen tutkittavaksi, jolla on kokemusta samanlaisista tapauksissa. Timo oli todennut että tilanne ei voi olla niin huono puhelimessa, koska koiran vointi on niin hyvä. Se pienen pieni valonpilkku, keskitin kaikki voimani siihen, kaiken uskon, toivon ja rakkauden. Ehkä kaikki olisikin pahaa unta?  Milloinkaan en ole toivonnut että viikonloppu olisi ohitse ja koittaisi maanantai. Se viikonloppu oli hyvin hyvin pitkä ja tuskainen. Mutta toivoa oli jälleen. Tiesin myös että jos saamme kuulla saman karmaisevan totuuden täältä, romuttuisin täydellisesti, en tienyt kuinka jaksaisin jos he antaisivat myös kuolemantuomion Tytylle. Silti toivoin enemmän kuin koskaan. Viikonloppu meni karmaisevin tuntein. Valmistelin itseäni pahimpaan välillä tuntui, kun elämää ei olisi jäljellä päivääkään. Silti yritin pitää posiitivisen mielen.

Maanantai aamuna mentiin Tyty, minä ja kasvattaja hyvin jännittyinen ja hermostuinen fiiliksin Apexiin. Kerroin omin sanoin mistä oltiin lähdetty liikkeeseen ja mihin oltiin tultu. Tämän jälkeen Timo tyrmäsi samoin tein että asiat eivät ole niin huonosti, että tehtävissä on paljonkin. Timo ultrasi Tytyn, vihdoin sain selvityksiä asiaan ja huomasin että minulle oltiin puhuttu aivan palturia. Mucocele on sappirakon limakalvon paksuuntuma. Sairaus on melko harvinainen. Sappirakko ei kulma koskaan täyty kokonaan ja vain poksahda, kuten oli annettu ymmärtää, vaan sappirakon seinämiin tulee limakalvon paksuuntumaa ja tämä aiheuttaa sappirakon seinämän heikkenemisen ja Tytyllä tämä oli vain osittaista. Osa syynä mucoceleen voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta ja mucocele voi korjaantua kilpirauhaslääkityksellä. Timon mielestä voisi olla hyvin todennäköistä että Tyty sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja siksi tytyltä tarkistettiin kilpirauhasarvot. Sairautta on hyvin vaikeaa saada selville. Mutta Tytyllä on ylipaino ongelmia oll ut ja varsinaista kylmän arkuutta ei ole. Mutta Tyty tykkää helteilläkin maata auringossa pitkiä aikoja. Nämä saattavat olla oireita.  Vapaa T4 arvo oli aivan viitearvojen alarajalla ja hoidenkin labrojen mukaan se on jo hyvin matala. Tämä siis viittaisi kilpirauhasen vajaatoimintaan. Niinpä Tytyllä aloitetttiin lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan. Timo myös totesi että jos tällä ei saada sappirakkoa rauhoittumaan, on leikkaus mahdollinen, joka ei ole niin suuri riski kuin annettiin ymmärtää. Selviytymismahdollisuudet on hyvät. Tytyn elinikä pidennettiin kuukaisista jälleen normaaliin elinikään.

Voi sitä onnea ja helpotusta, kun se pikku hiljaa iskostui mieleeni. ALkuun oli epäileväinen olo, miten voi saada niin kaksi erilaista palautetta. Mutta kaikki kääntyi loppujen lopuksi hyvin, ainakin toistaiseksi. Tytyn vointi on ollut erinomainen tämän lääkityksen aikana. Tyty elää täyttä koiranelämää! Ja siitä kyllä osaa nyt nauttia. Itsellä on ollut kova työ saada mietittyä asiat tärkeys järjestykseen. Onko tärkeää saada koirakokeista ykköstuloksia ja näyttelyistä roppeja ja sertejä kuin se että saa nauttia siitä, kun koira nauttii yhdessä tekemisestä ja on onnellinen? Ehkä kovin kysymys mikä minulle iski. Koskaan ei koska yhteinen aika loppuu ja haluaako sitä sitten jälkikäteen miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin, oliko se niin tärkeää juosta joka vkl kisoissa kun koira olisi enemmän nauttinut pitkästä metsälenkistä ja siitä että saa käpertyä emännän kainaloon metsän tuoksu turkissaan. Millä todella on väliä? Se selvisi minulle. Tällä hetkellä oma motivaatio on nollassa Vuokon kanssa kisaamiseen, tahdon saada kisaamiselle uuden merkityksen en sitä että nyt pitää saada ykköstulos tai serti. Vaan että se todella on vain nautinto molemmille tehdä yhdessä sitä mitä molemmat rakastavat ja että se välittyisi yleisöön..

Käytiin Tytyn kanssa jälleen kontrolloimassa maksa-arvoja. Tyty on voinut erinomaisesti viimeisen 1,5 kk. Enkä ole mitään oireita neidissä huomannut. Siksi meninkin paikan päälle “viimeistä kertaa” toteamaan että kaikki on hyvin. Toisin kävi, uutiset olivat isku, salama kirkkaalta taivaalta. Arvot ovat edelleen nousussa AFOS oli 781, kun viimeksi oli 507 (normaali 23-212) ja ALAT oli 268, viimeksi 205 (normaali 10-100). Tasaisen varmaa nousua, ehkä hieman vielä kiristynyt. Arvot itsessään ei ole vielä huolestuttavat, mutta niiden nousu suunta on taas huono asia. Jos kyseessä olisi jokin ohimenevä esim. suolistobakteeri yms. olisi arvot jo laskeneet. Eli epäilykset suurenevat koko ajan siihen, että suurempi vika om kyseessä. Mihin myös viittaavat myös se, että otimme myös tulehdusarvot, viimeksi ne otetaan vuoden vaihteessa ja silloin arvo oli 8,5, eli kaikki ok. Mutta nyt arvot olivat laskeneet epäilyttävän matalalle 3,2, kun normaali on 6-12 eli selvä arvon madaltuminen. Yhdet verikokeet lähtivät vielä eteenpäin tutkittaviksi. Myös vatsaontelon etuosa tuntuu “täyttyneeltä” ja Tyty sitä hieman aristikin. Jatkotoimena Tyty sai lähetteen Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Jossa Tyty ultrataan uudelleen erinomaisella laitteistolla sekä spesialisti eläinlääkäri, jonka erikoisalaa on sisäelinsairaudet, tutkii Tytyn. Nyt odotamme yhteyttä sieltä ja varmasti heinäkuun aikana käymme siellä. Jolloin toivottavasti saamme jo jonkinlaista tietoa mistä on kyse. Emännän huoli on suuri!

Noh niin, nyt on nekin ohi. Oli mukava huomata, kun näki radan ettei se niin paha olekaan. Mutta siis kolme rataa, joista kaksi agiratoja ja yksi hyppyrata.

Ekana oli agirata. Rata sujui tasaiseen tahtiin puoleen väliin saakka. A:lta alas ja siitä suora linja hypylle. Vuokko jäi vähän mun taakse ja jotenkin oletin,että sieltä se hyppää, mutta neiti juoksikin ohi. No siinä oikaisu ja matka jatkui. Seuraava moka tulikin sitten kepeillä, joita en lähtenyt korjaamaan, josta hylky. Loppu radasta tippui vielä yksi rima.

Seuraava rata oli hyppyrata. Kivaa pientä kiemurtelua. Tosin minun koko keskittyminen meni renkaaseen, joka oli heti toisena esteenä. Hyvä etten hypänyt Vuokon mukana sieltä, jos vain olisin mahtunut. Eipä tuossa kuitenkaan mitään ongelmaa neiti hyppäsi renkaan niin kuin pitikin.  Tulikin oikein mukava spurtti pätkä, joka sitten hieman kostautui ja rima tippui alas. Muuten selviydyttiin rata täysin virheittä. Jes, myös kepit! Aikakin riitti vallan mainiosti.

Sitten oli vielä jäljellä vika agirata. Helpohko edestakaisin rata malli.  Lopussa olevat kolme estettä kiinnitin heti huomion mikä saattaisi koitua kohtaloksi. Rataan tutustumisella en enään siihen kuitenkaan, jostain syystä kiinnittänyt huomiota. Vaan kepeiltä renkaalle, oli taas minun mielessä ja renkaalta putkeen meno. No aika kuluikin niitä pohdiskellessa. No mutta ei kun radalla. Hienosti menee, kepit virheittä, rengaskin oikeasta välistä ja sieltä kiemurainen tie putkeen, mutta putkeen kuiteskin. Sitten tuleekin kolme vikaa estettä, ja olen toiseksi viimeisellä esteellä aavistuksen myöhässä (ajattelen nyt tuli nollarata), tämä riittikin siihen että Vuokko ajautui mun eteen, josta sitten hieman liian sivuun, korjata yritin, mutta hyppy kulma oli niin hankala, ettei Vuokko sitä lähtenyt hyppämään. Siinä sitten hetki pyörittiin ja vielähän se este piti väärästä suunnasta hypätä , josta tietenkin hylky. Päästiin malliinkin sitten pienen sähellyksen jälkeen.  Mutta ketutus oli tuon radan jälkeen niin korkealla. Se oli niin lähellä ja siihen se jäikin.

Mutta loppuun vetona, suht kivat radat, joista virheet tuli itseltäni. Vuokko ohjautuu juuri niin kuin sitä ohjaan. Oppia tuli ainakin, käy joka rata huolella läpi ja mieti miten suoritat. Ja vaikka se nolla olisi kuinka lähellä, älä lopeta ohjaamista ennen kuin ollaan ylitetty maalilinja. Näistä viisastuneena lähdetään yrittämään uudestaan onnea lauantaina riihimäelle agiradalle ja hyppyradalle.

Nyt on yksi vuoden odotetuimmista viikonlopuista ohitse. Perjaintai iltana saavuttiin Vuokon kanssa Ouluun, sää oli hyvin sateinen ja Vuokon pörreäksi harjattu turkki oli menyttä. Eikä sää näyttänyt sen paremmalta lauantaina aamunakaan.  Mutta paikan päällä oltiin heti yhdeksän jälkeen. Mukana oli Vuokko sekä Pirren koirista Vuokon emä Mila sekä sijoitusnarttu Sisko, Aamupäivä menikin harjatessa koirat, toisin sanoen Pirre harjasi ja minä istuin vieressä höpöttäen niitä näitä. Mutta tuloksia Vuokko oli ehdolla Kaunein karvapeite-palkintoon ja oli viiden parhaan joukossa. Muuten Vuokko sai ERI AVK2, kivoin arvosteluin. Vuokko osallistui myös kasvattajaryhmään, jonka Eswood kennel loppujen lopuksi voitti. kolmesta kasvattajaryhmästä Sisko sai ERI AVK3 sekä voitti paras pää- palkinnon. Mila sai ERI SA VAK1 PN2. Eikä sääkään nyt loppujen lopuksi niin huono ollut. Päivän päätteeksi oli yhteinen illallinen, joka sujui iloisissa merkeissä. Mutta eihän viikonloppu ollut ohitse, nyt se jännittäminen vasta alkoi.

Sunnuntai aamuna sitten suunnattiin tokoilemaan ja kessujen tokomestaruudesta kilpailemaan. Kessuja oli mestaruudesta kisaamassa neljä koirakkoa. Ensin oli evl-luokka, sitten alo ja lopuksi avo sekä me Vuokon kanssa starttattiin avossa viimeiseksi. Minua jännitti niin maan pirusti. hyvä että toimintakyky pysyi.  Lämmittellessä Vuokko tuntui kovin tahmealta ja innokkuus oli kohtalaista, odotukset eivät olleet suuret. Mutta eritellään liikkeet pisteineen:

Paikalla makuu 8

-Muuten hyvä, mutta nousi vasta toisella käskyllä istumaan eli kaksoiskäsky

Seuraaminen talutimetta 8

-Alku lähti hyvin, mutta loppua kohden hiipui ja hiipui, tuntui ettei koira etene mihinkään.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5

- Kiva nopea maahanmeno

Luoksetulo 7

- Luoksetulo oli reipasta, pysähtyminen hidasta sekä annoin suullisen ja pienen käsimerkin tarkoituksellisesti.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 6

- Aavistuksen hidas pysähtyminen, muuten ok liike. Kaikille jäi vähän epäselväksi miksi vain 6 pistettä, mutta tuomari jotain höpötti kaksoiskäskystä, itse en muista antaneeni, mutta mene ja tiedä..

Noutaminen 8

- Vuokolla kesti hetken ennen kuin lähti noutamaan, muuten reipas nouto, pientä pureskelua ja loppu perusasento vino.

Kauko-ohjaus 6

- Takkuavin liike, istumaan nousi ekalla vasta kolmannella käskyllä ja toisella kertaa toisella käskyllä, maahanmenot sujui ongelmitta.

Estehyppy 10

-Tämä oli täysin Vuokko

Kokonaisvaikutus 9

- Tuomari huomautti käsimerkeistä, joita antelin. Kehui kuitenkin, että koira tyoskentelee mielellään.

Tuomarina oli Päivi Lamminen, joka piti tiukkaa linjaa, mutta oli oikeudenmukainen kaikille. Loppupisteiksi kertyi 155 p./200 p. 2-tulos sijoutus 1./5. sekä Tokon rotumestaruus 2011. Ärsyttävästi jäätiin viisi pistettä I-tuloksesta, joka jäi erityisesti kaivelemaan hampaan koloon. Mutta ihan kiva eka avoluokan koe, siihen nähden että Vuokon juoksu oli loppunut juuri alkuviikosta ja Vuokolla menossa “masennuspäivät”. Nyt ei kun uutta koetta kehiin ja I-tulosta metsästämään.  Mestaruus selvisi vain puolen pisteen erolla, pienimmällä mahdollisella pistemäärällä. Leena ja Missi tarjosi kunnon vastuksen. Suoritus oli heillä uskomattoman hienoa, harmillisesti yksi liike meni nollille, joka pudotti pistemäärä. Mutta mestaruus tuli jälleen toistamiseen peräkkäin, aika huikea olo. Muuta en voi tehdä kuin edelleen ihmettellä tuota koiruutta, miten se voi olla noin uskomaton yksilö.

Rankka mutta uskomaton viikonloppu takana. Nyt levätään pari päivää ja sitten torstaina ekoihin agilitykisoihin uutta valloitusta tekemään tai jotain katsotaan mitä tuleman pitää.

Lopuksi kuvia sunnuntailta, kuvat on ottanut Pirre Puronvarsi: