Tytyn ja Vuokon elämää

Nyt on sitten viimeinen avoimen luokan koe käyty. Tuomarina Pernilla Tallberg, joka piti todella tiukkaa linjaa.

Paikalla makaaminen 9,5
-Nuuski maata

Seuraaminen taluttimetta 8,5
- Miten paljon koira kerkeää touhutakaan kahden metrin aikana. Hyppypomppuu, edistämistä ja muuten vain illakointia. Näin siis ekat kaksi metriä ja sen jälkeen oikein kivaa seuraamista.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5
- Oli kulma vähän liiaan hidas maahanmeno

Luoksetulo 8
-Nyt lähti kuin tykin suusta ja se sitten näkyi pysähdyksessä, ei tapahtunut ihan heti.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
-Samperin kärpänen joka tuli pörräämään Vuokon ympärille, hermo meni neidillä ja sille piti naksutella hampaita

Noutaminen 8
-Pureskeli ja äänteli. Tuosta ääntelystä en kyllä osaa sanoa, minä en kuullut mitään.

Kauko-ohjaus 7
-Lisäkäsky ja vielä loppu perusasentokin tuli vasta toisella

Estehyppy 8
- Vähän osui jalka esteeseen
Kokonaisvaikutelma 10

- Kaunista yhteistyötä, ihana pari

Loppupisteiksi kertyi 169,5p. I-tulos, TK2 ja 2./5. Oli taas niin iloista menoa, mikä kyllä sai hymyilyttämään. Toki aavistuksen rauhallisemmalla menolla olisi ehkä herunut muutama piste lisää, mutta mielummin otan tuon kuin että joutuu liikaa tyrkkämään koko ajan. Eniten ehkä ilahduttaa se, että jokaisesta kokeesta ollaan saatu palautetta meidän hyvästä yhteistyöstä, joka näkyy muillekin, sitä olen toivonutkin, tärkeintä on että meillä on hauskaa! Videokin löytyy jahka saan sen koneelle laitettua.

Nyt sitten leuka nöyrästi rintaan ja kohti voittajaluokkaa

Eli oltiin Lapuan luonnetestissä 29.4. Seuraavin tuloksin:

Jarjestäjä: Lapuan Koiraharrastajat ry. & Suomen Keeshond ry.
Tuomarit Sirkka Lempinen & Jorma Lankinen
I=toimintakyky, II=terävyys, III=puolustushalu, IV=taisteluhalu, V=hermorakenne, VI=temperamentti, VII=kovuus, VIII=luoksepäästävyys

keeshondn Eswood Another Fairy Story, Anniina Jehkonen
I Toimintakyky: +1 (Toivottava)

II Terävyys:+1 (Toivottava)

III Puolustushalu:-1(Hyväksyttävä)

IV Taisteluhalu:-2 (Hyväksyttävä)

V Hermorakenne:+1(Hyväksyttävä)

VI Temperamentti:+2 (Toivottava)

VII Kovuus:+1 (Toivottava)

VIII Luoksepäästävyys:+3 (Toivottava)

Laukauspelottomuus: +++ (Toivottava)

Loppupisteiksi kertyi 113. Perässä suluissa on kessuyhdistyksen luonnetavoitteen mukainen arvio asteikolla toivottava-hyväksyttävä-ei-toivottava. Mitään kovin yllättävää ei tullut, vaikka hieman kyllä neidin odotin noteeraavan hyökkäyksiä, mutta ei. Tulipa nyt tätäkin kautta todettua, että Vuokko on oikein mukava harrustuskoira, jonka hermot kestävät paineistusta ja mamma saa ihan rauhassa hoitaa uhkaavat tilanteet, Vuokko ei niihin puutu ;). Testissä olis myös mukana kaksi Vuokon veljeä Aake ja Nedi. Oli kiva nähdä sisaruksia!

Loppuun vielä videoit testistä:

Alkuosa: http://youtu.be/rCUi2I9q8F8

Loppuosa: http://youtu.be/atVzfku-DZc

Käytiin myäs Vuokon kanssa tokoilemassa Harri Laisin arvioimina 5.5. Tuusulassa. Kylläpä osasikin jännittää. Koko viikon odottelut kisoja ja sitten iski sellainen jännitys ettei ajatus kulkenut mihinkään.

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen taluttimetta 9
Yksi perusasento jäi puuttumaan. Muutenkin välillä edisti ja touhusi omiaan. Yllätyin että saatiin näin hyvä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 9
Kestää hetken ennen kuin moottori pysähtyy

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Noutaminen 9,5
Hauskaa oli ja vähän perusasentoa haettiin. Mikähän siinäkin on että treeneissä ei koskaan ole ongelmia perusasennoissa mutta kisoissa on.

Kauko-ohjaus 9
Kaksoiskäsky ekalla istumisella

Estehyppy 0
Että huh heijaa.. Neiti lähti niin vauhdikkaasti hyppyyn että rymisten meni yli, yritti sitten kokoilla itseään, ajautui todella sivuun esteestä. Kyllä siinä tarjottiin sitten seisomista ja maahan menoa ja lopuksi vielä kiersi hypyn.

Kokonaisvaikutus 10
Tuomari “Yhteistyö erinomaista, ei siitä mihinkään pääse”

Itse lähdin kehästä pois että nyt meni päin seiniä (en koskaan seuraa mitä pisteitä saadaan). Yllätys olikin suuri kun meitä huhuiltiin palkintojen jakoon I-tuloksella. Pisteitä kertyi kuitenkin mukavat 172 pistettä, vaikka yksi liike meni nollille. Sijoitus oli siis 3./8. Tuomari totesi vielä loppuun että oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa kessu tokokehässä hommissa. Viikon päästä lähdetään metsästämän viimeistä I-tulosta Jokelasta.

Pitemmän tauon jälkeen lähdettiin kokeilemaan. Tänään oltiin siis iltakokeissa Hausjärvellä Hannele Pörstin arvioitavina. Luokkana oli siis avoin.

Paikalla makaaminen 10

Ihanaa. Jännitin tätä niin kamalasti.

Seuraaminen talutimetta 7,5

Vuokolla pomppufiilis ja perusasennot hukassa. Syytää saan itseäni kun en oikein kunnolla käskyttänyt.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 7

Lähti vasta toisella käskyllä liikkeelle. Pysähdys hyvä, tätäkin niin jännitin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9

Hiippailua

Noutaminen 8,5

Hauskaa oli ja kapula vähän meinas lennellä ja tais se perusasentokin jäädä vähän vinoon siinä töhinässä

Kauko-ohjaus 10

Oisin voinut tässä kohtaa hyppiä ja pomppia. Niin paljon on noita tahkottu ja viimein se oli sitä mitä pitikin

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutelma 9

Kaiken parasta oli että Vuokolla pysyi meno koko ajan päällä ja työskenteli todella iloisesti (yleisöstäkin sanottiin, että oli kiva katsoa koiraa joka tekee noin iloisesti töitä). Myös se että asiat mitä ollaan tahkottu ties kuinka monta sataa kertaa ja sitten se onnistuu, se on vaan mahtava tunne. Lopputulokseksi siis 180p./200p., 3./16.

Alku vuosi on nopeasti lähtenyt käyntiin ja nyt mennään jo helmikuun loppua. Meillä oli muutto helmikuun alussa ja nykyään ollaan Tuusulaisia. Ensimmäistä kerrostalo elämää harjoitetaan, koirat ovat sopeutuneet oikein hienosti. Eikä äänet niitä paljon hetkauta, nyt on ihanan lähellä metsät muut lenkeilly paikatkin.

Vuokkolla alkoi juoksut tammikuun alussa, jonka vuoksi tammikuun kisat jäivät kokonaan väliin. Nyt onkin sitten helmikuun aikana juostu kolmet eri agikisat.

Ekat kisat olivat Vantaalla 4.2. Anne Saviojan tuomaroimana. Molemmilta radoilta tippui rimat. Muuten puhtaat radat, vaikka oma ohjaus oli ihan kökköä.

Ekalta radalta siis RV 5, aika -8,53, sija 2. ja linkki videosta–> http://www.youtube.com/watch?v=IufKqdoLlIE&list=UUvAg-uakh40vmATSY2rr0Wg&index=1&feature=plcp

Toiselta radalta RV 5, aika 4,95, sija 4.

Parin viikon päästä lähdettiin sitten Hyvinkäälle hyppimään. Itse olin vatsataudin kourissa, mikä ei toki estänyt kisaamasta, menoa hidasti kyllä. Heidi Viitaniemen radoilta tuli molemmiltä HYL. Omaa mokaa. Viimeiselle Anne Saviojan radalle sitten tsemppasin itseni ja saatiin nollarata ja aikaankin ehdittiin. Eli RV 0, aika -4,96, sija 3. ja LUVA.

Viimeistä nollarataa lähdettiin eilen metsästämään Vantaalle. Agiradan ja hyppyradan myötä, tuomarin hommia hoiti Seppo Savikko. Agirata sujui oikein mukavasti ja vauhdikkaasti. Kunnes itseltä tuli ohjaus virhe ja Vuokko hyppäsi esteen väärältä puolelta, josta HYL.

Ei kun hyppyradalle. Mukavaa tasaista menoa alusta loppuun ja nollarata

RV 0, aika -9,46, sija 3, SERT –>siirto 2lk.

Nyt sitten lepäillään pari viikkoa ainaskin, ennen kuin lähdetään 2-luokan ihmeelliseen maailmaan.

No niin nyt on tämä vuosi paketissa ja kyllä siihen on kaiken näköistä riittänytkin. 19.11. oltiin Vuokin kanssa agikisoissa hyvinkäällä. Ihan ok radat muutamat hölmöt virheet mitkä jäivät taas kismittämään niin, että ensi vuoden alkuun on katsottu jo seuraavat agikisat. Nyt treenataan hyvällä draivilla loppu joulukuu.Ja toivotaan että viimeiset luvat napsahtaisivat kevään mittaan takataskuun.

Oltiin myös messarissa joulukuun eka viikonloppu. Molemmilta päiviltä saatiin EH, oikein kivat arvostelut, mutta olisivat tuomarit kaivanneet parempia liikkeitä.

Viimeiset tokokokeet meni sivu suun, kun oli osallistujia niin paljon. Ensi kevään aikana pyritään saamaan TK2 ja siirtymään voittajiin kesän mittaan tai miten nyt asiat etenevät, aika näyttää.

Ensi kevät kuluu varmasti agilityn ja tokon merkeissä, kesällä sitten pidetään varmaan taas enemmän taukoa kun tulee kuumat kelit. Varmaan jossain ryhmänäyttelyissä käydään. Myös luonnetesti olisi edessä huhtikuussa.

Mutta oikein rauhallista Joulua kaikille ja Onnea vuodelle 2012!

Joo-o, ei voi muuta sanoa.. Käytiin hakemassa kolme hylkyä. En sen enempää rupea erittelemään ratoja. Agiradoilla Vuokko hyppäsi joka ikisen kontaktin alastulon yli paitsi keinuin. Neiti ei ole koskaan ennen tehnyt tälläistä. No mutta hyvääkin radoista löytyi, vauhti oli huipussaan (ehkä tämä aiheutti ongelman kontakteilla, kuumuminen?) sekä ohjautui aivan loistavasti vauhdista huolimatta. Pari väärä este hyppyä tuli, mutta aivan omasta syystä. Seuraavat kisat huomenna Hyvinkäällä.

Ollaan ruvettu treenaa tokoa kerran viikkoon kaverin kanssa ja kyllä tekee terää. Etenkin olen Tytyn kohdalla innostunut aivan uudella tavalla. Typsy on nykyään niin vauhdikas ja iloinen, että on ilo tehdä sen kanssa jopa tokoa. Joka ennen oli niin hampaiden kiristelyä. Toki Tyty keksii treeneissä enemmän omaa kivaa kuin kuuntelisi minua. Jos pitäisi istua tämä on maate ja jos maata niin Tyty kierii. Sillä vain ei ole mitään väliä, kun koirasta välittyy niin suurta iloa ja halua tehdä yhdessä ja kun ei Tytyn kanssa mitään suurempia tavoitteita ole. Ja kovasti on ruvennut takaraivossa jyskyttää, että jos alkaisin Tytynkin kanssa kunnolla harrastaa agilityä. Tällä hetkellä ollaan Tytyn kanssa tehty silloin jotain pientä kun pystynyt Vuokon taukojen välissä. Tytyssä on nyt osoittautunut suurta intoa ja vauhtia lajia kohtaan. Saa nähdä!

Tytyn verikokeetkin tulivat ja kaikki arvot olivat normalisoituneet. Nyt jatketaan tällä lääkityksellä ja jos mitään ei tule, niin vuoden päästä vasta mennään kontrolliin. Olo ei voisi tästä olla enää helpottuneempi.

Käytiin Tytyn kanssa Apexissa viime viikon keskiviikona. Tyty ultrattiin ja kilpirauhasarvot otettiin jälleen. Loppu viikosta pitäisi selvitä verikokeiden tulokset. Ultrauksessa kuitenkin todettiin että sappirakosta oli kadonnut sakkaa hyvin paljon. Elokuussa sappirakko oli puoliksi täynnä sakkaa, nyt sitä näkyi vain hyvin vähän reunoilla, sappirakon tila on siis huomattavasti parempi. Tyty painoi viimeksi 13,1 kg ja nyt 12,2 kg, yhteensä koko lääkityksen ajalta Tytyltä on tippunut painoa 2,3kg. Mikä on todella huomattava määrä tämän kokoisessa koirassa. Tyty on ihannepainossaan ja kohta täytyykin ruveta seuraamaan ettei paino tipu tuosta enää paljoa. Muutenkin Tyty voi erinomaisesti, neiti on pirteä ja hellyyden kipeä. Vauhtiakin on tullut niin paljon, että käyn nykyään koirien kanssa juoksemassa joka toinen päivä, hidastellut ovat mennyttä aikaa. Kuten seuraavista kuvista voi päätellä!

Kyllä vain käytiin viime vkl Vöyrillä kisaamassa kaksi agilityrataa. Lauantai aamuna aikaisin ylös ja puoli kahdeksan jälkeen oltiin jo mestoilla. Kessuja oli ilmoitettu yhteensä seitsemän. 1-luokkaan kolme kessua, 2-luokkaan kaksi kessua ja 3-luokkaan kaksi kessua.

Molemmat radat olivat melko helppoja, vain muutama kohta jossa piti miettiä lähestyminen tarkkaan. Vuokko oli iskussa ekalle radalle mentäessä, siitä näki miten se halusi jo päästä radalle. Jätin Vuokon aavistuksen turhan lähelle ekaa estettä ja tähän tuli kosketus, onneksi ei sentään tiputus. Vuokko oli hyvin kuulolla ja meni sinne minne pyydettiin. Oma ohjaus oli heikkoa pitkän treenitauon jälkeen, mutta Vuokko antoi sen anteeksi. Etenimme melkoisen rauhallista vauhtia ja tasaisesti koko radan, muutamaan kohtaa lukuuun ottamatta. A:lta oli jyrkähkö käännös kepeille, joka koitui monen kohtaloksi. Me Vuokon kanssa heitettiin ylimääräinen pyörähdys ja siitä kepeille. Toinen kohta oli kun Vuokko tuli hypyltä ja minä tein hitaasti valssia suoraan Vuokoon eteen, no Vuokko kilttinä tyttönä korjasi virheen ja jatkoi hyvin pituudelle. Loppurata sujui mutkitta. Eli lopullinen tulos oli siis RT 0, AV -8,51, LUVA ja sijoitus 2./13. Kerettiin aikaan hyvin vaikka meno oli melko löntystelyä radan näet täältä: http://www.youtube.com/watch?v=p9O7jtHhdgM

Toinen rata meni sitten aivan pelleilyksi, virheitä ropisi ja jossain kohtaan tuli se hylkykin sitten. Siitä ei viitsi edes sen enempää mainita. Vuokon emä Mila kisasi myös ja meno oli kivan näköistä. Kessuilla agimestaruus säännöt menee niin että jokaisesta tasoluokasta palkitaan kolme parasta ja jotta voisi kisata mestaruudesta täytyy molemmilta radoilta saada tulos. Vuokon kanssa voitettiin oma tasoluokamme, mestaruudesta emme kuitenkaan pääseet kisaamaan, kun toisalta radalta tuli hylky. Mutta eka LUVA taskussa ja seuraavat kisat on jo ensi viikonloppuna. Olen tyytyväinen Vuokkoon, meni hyvin siihen nähden että ei olla treenattu kunnolla puoleen vuoteen.

Matti ja Mila, Anniina ja Vuokko, Hilla ja Ninja.

Kiitokset vielä Pirrelle ja Matille yöpimispaikasta sekä maittavasta ruuasta! Kiitos myös Outille kyydistä ja Onnittelut vielä kerran keeshondien agilitymestaruudesta!

Käytiin Vuokon kanssa läpi vähän tokonliikkeitä että missä mennään. Avoimen luokan liikkeet Vuokko osaa ihan 10 arvoisesti, jos maltaisi aina loppuun saakka keskittyä. Voittajaluokan liikkeet ovat myös jo hyvällä alulla.

Ekaksi otin seuraamista. Seuruutiin pitkää pätkää, johon kuului käännöksiä ja nopeuden muutoksia. Seuraaminen oli oikein innokasta, kontakti mitä loistavinta ja asento oikea, käännökset olivat yllätävänkin tiheät, kun itse malttoi keskittyä pieneen puolipidätteeseen ennen käännöstä, jotta Vuokkokin tiesi että jotain on tulossa. Juoksu oli Vuokolle vielä liikaa innokkuudesta johtuen, toisien sanoen nämä kohdat se peruutti edessäni, muistutuksella löytyi taas oikea paikka. Reilu palkka. Tämän jälkeen vielä käännöksiä paikallaan ja muutamaa askelta joka suuntaan. Peruuttaaminen vaatii vielä Vuokolta treenaamista.

Ruutua ollaan treenattu jokusen kerta. Tällä hetkellä mennään siinä, että vien ruutuun namikipon jonne nami. Lähetän Vuokon ruutuun n.  5 metrin päästä, josta hakee palkan ja sen jälkeen käsky maahan. Tämä toimii jo hyvin. Tänään teinkin jo lopuksi sitä että, namikippo oli vain ohjaamassa mihin mennä, mutta siellä ei ollut palkkaa. Kohta koko kipon voi toivottavasti jättää pois.

Luoksetuloa otettiin vähän joka muodossa. Ensin pelkän seisomisen kanssa, sitten lisättiin myös maahanmeno , joka sujui paremmin kuin osasin odottaa. Lopuksi pari läpi juoksua. Vielä kun saadaan pysähdykset vielä terävimmiksi niin hyvä on.

Noudot sujuu suurimitta ongelmitta niin puukapulalla kuin metallikapulalla. Puukapulaa tahtoo hieman pureskella matkan varrella, kun metallia taas inhottaa hieman pitää suussa.

Seuraamisesta jäämiset otin niin että lähdettiin seuraamiseen pyysin maahan jatkoin itse matkaa ja noin 5 metrin jälkeen pyysin makaamisesta suoraan seuraamiseen. Seuraavaksi seisomine ja sitten istuminen kaikki sujuivat ongelmitta ja Vuokosta oli mukavaa, kun vaihtelun vuoksi sai juosta kiinni ja siitä seuraamiseen.

Kaukokäskyissä aina sama ongelma, etupää tahtoo painaa liikaa eikä se millään nouse istumaan, yleensä vasta toisella. Tehtiinkin sitten vain treeniä maasta istumiseen kanssa. Aina super palkka kun nousi ekalla istumaan. Jatketaan tällä ja katsotaan olisiko siitä jotain hyötyä.

Paikallamakuussa ei ongelmaa, kuin ei myöskään hypyssä. Ainut kun tehtiin hyppy noudon kanssa , meinas törmätä esteeseen kun kulki pää pilvissä kapulan kanssa :). Lopuksi sitten otettiin vielä tunnari, voi hyvä ihme. Vuokko tietää miten liike tehdään ja eka onnistuikin aivan loistavasti, nuuskutti kaikki palikat läpi, valitsi oikean ja toi sen mulle.Tämän jälkeen Vuokon ote jotenkin herpaantuu ja ottaa suuhun minkä palikan tahansa sen enempää mietimättä ja tuo sen onnellisen näköisenä mulle. Jätän nämä yleensä vain huomioimatta ja otan uudestaan. Lopuksi pari kuvaa..

“Miksi kukaan ei kuuntele mua?”

Tälläinen se oli…

…Ja nyt tämän näköinen…

Itsellä ei aavistustakaan miten oikeaa jälkeää tehdään. Mutta tein molemmille tytöille pari lyhytty jälkeä lihapullista. Ensimmäinen jälki oli noin 20 metriä pitkä. Vuokkohan nyt oli mennä sekaisin tästä hommasta. Kiire oli valtaisa ja nenä kävi vimmatusti, sähläystä oli ilmassa paljonkin, mutta annoin Vuokon itse mennä jäljen. Hauskinta oli seurata, kuinka Vuokko pomppi eteenpäin ja koko pylly heilui hännän mukana, niin tohkeissaan neiti oli tästä hommasta. Sitten teinkin Tytylle oman jäljen ja pääsi Tytsykin hommiin. Meno oli hyvin erinlaista, Tyty oli äärimmäisen tarkka ja eteni rauhassa eteenpäin, Tytykin nautti selvästi hommasta. Seuraavat jäljet olivat hieman edellistä pidempiä n. 50 metriä ja mutkitteli vähän enemmän. Vuokko jatkoi omaa pöhinäänsä ja Tyty taas rauhallisen tarkkaa työskentelyä. Aikaahan tässä ei kulunut juuri mitään, mutta kyllä tytöt paino maate kun päästiin takaisin sisälle. Jotain hyötyä siis tästäkin! Kuviakin yritän ottaa lähitulevaisuudessa.