Tytyn ja Vuokon elämää

Nyt ollaan saatu koulutukset tältä kesältä päätökseen ja on lomailun aika. Ainakin koirien osalta. Juhannus oltiin mökillä ja tuli pari uutta kuvaakin otettua. Vuokko oppi ymmärtämään uimisen jaloa aatetta ja niinpä se olikin joka päivän kohokohta päästä uimaan! Muuten juhannukseen viettoon kuului paljon ulkoilu, lenkkeilyä, uimista, riehumista, syömistä ja lepäämistä. En tiedä, mutta mikä voisi minut tehdä onnellisemmaksi kuin nähdä se kuinka nuo koirat saivat nauttia oikein koiramaisesta viikonloppusta. Voisin väittää että ne olivat kaksi maailman onnellisinta koiraa. Kenties joku päivä päästään muuttamaan maalle, jota jokainen päivä olisi niille yhtä unelmaa? Myös maailmalta kuului upeita uutisia. Vuokon emä Mila ja isä Uffe ovat olleet Ruotsissa kolmipäiväisessä kv- näyttelyssä ja sieltä matkanneet Tanskaan maailman voittaja näyttelyyn. Milasta tuli ruotsissa S MVA ja POHJ MVA sekä Tanskassa Milasta tuli Maailman Voittaja 2010! Uffesta taas tuli ruotsissa S MVA! Upeita tuloksia, ei yhtään huono näyttelyreissu lainkaan. Onnittelut Pirrelle ja Nannalle!

Onpas taas tullut laiskasti kirjoiteltua tänne. Kirjoittelen nyt jotain, mitä muistan viime viikoista. Mitään erikoista ei oikeastaan ole tapahtunut. Treeneissä ollaan käyty. Tytyn kanssa luovutin ihan ryhmässä treenaamisen, ei siitä saa kuin harmaita hiuksia Ei nyt ihan totaalisesti kuitenkaan lopetettu, vaan ennen Vuokon ryhmää tehdään Tytyn kanssa sivummalla jotain omia juttuja. Jotain hyvin helppoa kuten katsekontaktia (mikä on Tytylle todella vaikea), lyhyitä seuraamisia ja jotain temppuja. Vuokon kanssa taas siirryttiin 3 viikkoa ennen kesälomaa kisaryhmään ja ekalla kerralla saatiin jo ihan erilaista otetta tokoiluun. Agilitytreenit jatkuu, tällä viikolla ei päästy, mutta eiköhän me muut saada kiinni. Imatralla pidetään heinäkuussa SM-toko, johon me Vuokon kanssa kannamme kortemme kekoon osallistuen kessujoukkeeseen kisaten alo-luokassa.  Heinäkuussa olisi myös Mäntsälässä ollut kr näyttely, mutta jätetään se väliin, sillä neiti tiputti kaikki pohjavillat ja näyttää tällä hetkellä aivan kojootilta.

Tänään kun ollut aikaa, tein pieniä alustavia suunnitelmia loppu vuodelle ja tapahtumia mihin voitaisiin osallistua. Toki varmasti lisää tulee, vaikka kuinka, kunhan nyt eletään kesää eteenpäin. Elikäs,

Heinäkuu

- 24.7. Vuokon kanssa osallistutaan Tokon SM-kilpailuun

-

Elokuu

- Toko- ja agilitytreenit alkaa taas

- 13-15.8. kessuleiri, Inkoossa

Syyskuu

- 19.9 RN Hyvinkää

- 25.9. Tokon rotumestaruuskilpailu Kotkassa, Vuokon kanssa

Lokakuu

- 23.10 KV Seinäjoki

- 31.10 KV Lahti

Marraskuu

Joulukuu

-  11-12.12 Helsingin voittaja 2010

Muutamat tavoitteet jos vielä lisäilisin.

-Vuokon kanssa pyritään tän vuoden puolella samaan koulutustunnus TK1, suht suuri tavoite, saa nähdä onnistuuko.

- AVO-luokan liikkeiden treenausta, silmällä pitäen ens vuoden kisoja.

- Agilityn alkeiskurssi loppuun ja siitä siirtyminen jatkoryhmään.

- Tytyn kanssa yrittää saada vireyttä ja intoa pieniin tokojuttuihin. Mutta ei sen kummempia tavotteita.

Sunnuntaina oltiin Helsingin näyttelyssä. Kessujen kehä oli laitettu ulos ja meidän onneksi silloin ei satanut. Kessuja oli yhteensä 8 ja tuomarina oli Marja Talvitie. Tulokseksi tuli EH JUK3, arvostelu:

“Aavistuksen nokinen, erittäin hyvä tyyppinen. Hyvä pää, ilme ja korvat. Kaunis ylälinja ja hyvä häntä. Kovin löysät kyynärpäät. Liikkuu edestä leveästi ja takaa kinnerahtaasti. Erinomainen karvanlaatu, miellyttävä  käytös. Tarvitsee aikaa tiivistyäkseen. “

Tuomari tykkäsi kovasti ja sanoi että olisi pärjännyt, mutta oli vielä kovin löysä vielä, mikä häiritsi kokonaisuutta.

Nyt sitten pidetäänkin pientä kesätaukoa näyttelyistä ja muista tapahtumista. Nyt vain treenaillaan ja pidetään hauskaa. Sen verran olen katsellut, että heinäkuussa jos saan töistä vapaaksi, niin mennään Mäntsälään näyttelyyn ja myös heinäkuun lopussa olisi Imatralla tokon sm-joukkuekisat. Juhannuksen jälkeen heiluhännät jää kesätauolle, siellä jatketaan sitten taas elokuussa.

Maanantaina oltiin jälleeen tyttöjen kanssa treeneissä. Tyty on kyllä todella taitava, kunhan hälle löytää oikean vireen ja namia tulee liukuhihnalla. Vuokonkin treenit sujuivat jo paljon paremmin kuin edelliskerralla. Treenit oli aika vapaamuotoiset ja treenailtiin vähän kaikkea. Vuokon vire on noussut parin viikon sisällä aivan uudelle tasolle, intoa tehdä tokoa löytyy, vaikka muille jakaa! Johtuuko sitten meidän uudesta agility harrastuksesta vai mistä, mutta energiaa riittää :).

Eilen oltiin sitten agilitytreeneissä. Vuokolle tuntuu joka kerta tulevan lisää vauhtia, ettei mulla ole enään mitään mahdollisuuksia pysyä vauhdissa mukana. Kenties omistajan täytyy ruveta käymään juoksulenkeillä. Uusina esteinä tuli pituus ja pentukeinu, myös puomia oli nyt nostettu maasta puolenmetrin korkeuteen. Toki harjoiteltiin myös aikaisemmin treenattuja asioita. Vuokon edistyminen on todella huimaa. Umpitunnelista Vuokko juoksi jo hienosti läpi, ilman että kangasta nostettiin. Puomilla vauhtia on niin paljon, että sitä täytyy  hieman jopa rajoittaa, tässä Vuokko on hienosti oppinut kontaktin alastulon ja jää odottamaan kontaktille koske-käskyllä. Pentukeinussa Vuokko ei edes tuntunut huomaavan pientä liikettä. Kepit menee todella vauhdilla ja se on löytänyt jo oikean rytmin. Kepit Vuokko teke niin nopeasti, että on lähes mahdotonta pysyä vauhdissa mukana.  Putki on Vuokosta hauska asia ja se suoritetaan vaikka olisi kuinka mutkalla. Pienet aidat Vuokko hyppää ongelmitta ja osaa hakea aidalle suhteellisen itsenäisesti käsimerkin ja käskyn avulla. Muutenkaan meillä irtoaminen ei ole ongelma, Vuokko mennä viilettää edellä ja minä yritän pysyä perässä :D.  Pituuskin sujui täysin ongelmitta. Sinnekin lähti hakemaan parin kerran jälkeen hyvin ja imee esteelle todella paljon. Tällä hetkellä hankalaa koiralle tuntuu olevan oikean puolenohjaus. Hakee koko ajan vasemmalle puolelle(johtuisko meidän tokoilusta?). Meillä oli pieniä ratoja, joissa ohjaajat päästiin harjoitelemaan valsausta. Itsellä ohjaaminen on todella hakusessa vielä, eikä asiaa helpota se että Vuokko suorittaa rataa todella vauhdilla niin ettei mulla ole mahdollisuuksia pysyä vauhdissa mukana. Nyt kotitreenin alle otetaan kontaktit ja niille pysähtyminen, oikean puolen ohjaus, lähtöasento ja lähdön odottaminen (Vuokko on niin innoissaan et on ruvennut varastamaan), keppejäkin voitaisiin ruveta harjoitelemaan, jos vaan jotenkin saisi johonkin pystytettyä kepit. Mua rupee jo valmiiksi harmittamaan, että kun Vuokko on maksikokoinen. No en rupea vielä murehtimaan sitä asiaa, eihän tässä kisaamaan muutenkaan oltais menossa vielä reilu vuoteen ainaskaan.

Kävin eilen ostamassa Vuokolle noutokapulan. Ja tänään sitten kokeiltiin (Vuokkohan ei nouda, hyvä jos suuhun ottaa), ajattelin, että on naksuttimen avuksi sen on toiminut ennenkin hankalissa liikeissä. Ette arvaakaan kuinka onnellinen olen! Alkuun otin vain että ottaa kädestä suuhun ja sitten maasta. Tämä sujui kohtalaisesti piti hetken ja kehun, napsautuksen jälkeen tiputti. Sitten ihana Tyty tuli häiriköimään (onneksi tuli), Vuokko ei tietenkään voinut antaa kapulaa Tytylle, joten sen oli pakko pitää sitä suussa ja kantaa sitä! No minähän kehuin ja napsuttelin, sitten Vuokolla välähti “hei, nyt mä teen jotain oikein, kun tuo on noin innoissaan”. Kokeilin sitten heittää kapulan parin metrin päähän ja Vuokko juoksi, haki sen ja toi sen mulle (tiputti kyllä vähän ennen kuin pääsi mun luokse, namin toivossa). Se toi sen, siis oon niin hyperinnoissaan, mahtavaa, Vuokko teki sen! Olin varma ettei se onnistu ikinä. Eihän se millään tapaa ole täydellinen, mutta se haki sen, otti suuhun ja lähti tuomaan mulle, vau! Mä en ylläty enään Vuokon kohdalla mistään.  Lopetin homman niin, että Vuokolle jäi hehku päälle asian suhteen ja kiusasin sitä hieman, niin että Tytyn kanssa otettiin sitä. Nyt kun näkeekin kapulan alkaa hyppimään innosta. Juurikin maanantaina valittelin kouluttajalle, et mitä teen kun ei se yksinkertaisesti nouda ;).

Nyt on sitten virallisetkin korkattu. Itse olin ollut koko viikon hirmuisessa jännityksessä ja edellisenä yönä näin kaikki mahdolliset painaijaiset! Onneksi unet eivät käyneet toteen ja kokeen jälkeen jäin vähän miettimään et mitä mä oikeastaan jännitin? Mutta tuloksiin

Luoksepäästävyys 10
No problem

Paikalla makaaminen 9,5
Jäi vinoon makuu asentoon, muuten hienosti vaikka ryhmästä 3 koiraa lähti omia aikojaan.

Seuraaminen kytkettynä 10
Tää oli tosi kivaa ja innokasta seuraamista

Seuraaminen taluttimetta 9,5
Välillä oli vähän väljää, muuten ok

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Tää liike meni niin kuin epäilinkin. Vuokko jäi seisomaan ja kun käännyin ympäri se rapsutteli itseään. Noo ens kerralla paremmin

Luoksetulo 9,5
Ei mitään muistikuvaa mistä puolikas lähti

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Tää oli todella varma liike

Estehyppy 9,5
Vuokko mietti aivan pienen hetken ennen kuin hyppäsi, siitä puolikas

Kokonaisvaikutus 10
Tuomari tykkäsi todella paljon. Kehui Vuokon rauhallista, mutta kuitenkin halukasta työskentelyä, joka osasi hommansa. (niinhän Vuokko osaakin, kun emäntä pysyisi vain tahdissa mukana)

Loppu pisteiksi tuli 174 pistettä, I-tulos ja sijoitus 4./ 12. Tuomarinahan oli Saija Pollari. Oon kyllä niin ylpeä Vuokosta se jaksoi todella upeasti kuumasta säästä huolimatta ja mamman hermoilusta. Aina on löytyy jotain hiottavaa, mutta tästä on ehdottoman hyvä jatkaa! Loppuun muutama kuva. Kuvat on ottanut Noora Hautamaa

Maanantaina oltiin treeneissä. Tyty edistyy huimasti, sitä ei selvätikään ahdista enään siellä olo niin paljon, kuin ekoilla kerroilla. Namin avulla Tyty tekee todella hienoa seuraamista. Tytyn kärsivällisyyshän ei tunnetusti kovin hyvä, joten toistoa se ei jaksa vaan kyllästyy todella nopeasti. Vuokon treenit menivät sitten vähemmän mallikkaasti. Heti alkuun otettiin paikalla olo ja vieressä oleva koira karkasi Vuokon luokse. Vuokon pasmat meni tästä sekaisin, joten väisti koiraa jolloin toinen vieressä oleva koira ärähti Vuokolle. Tämän jälkeen Vuokko ei oikein kyennyt keskittymään. Sääkin oli hiestavan kuuma, joten intoa ei oikein riittänyt, vaikka namia tuli liukuhihnalla.

Tiistaina olikin vuorossa parin agilitytreenit. Opittii paljon uusia asioita ja hauskaa oli. Puomia harjoiteltiin niin että oli aivan maatasolla. Vuokolla hoksottimet olivat oikein terävällä ja jo parin kerran jälkeen se ymmärsi, että siitä kuuluu juosta ja Vuokkohan juoksi niin että mulla ei ollut mahdollisuuksiakaan pysyä sen vauhdissa mukana. Puomilla harjoiteltiin myös harjoiteltii kontaktia, joka oli taas Vuokon mielestä tylsää, vaikka namia tulikin todella helposti. Sen treeniä jatketaan kotona. Harjoiteltiin myös pieniä ohjauksia valsausta. Ensin kuivaharjoiteltiin ja sitten otettiin koira. Harjoiteltiin pientä sarjaa eli aita, aita, putki ja aita.  Ihan kivasti sujui, vaikka oma ohjaus oli todella onnetonta, ehkä se siitä pikku hiljaa. Sitten harjoteltiin myös umpikulmaa, joka rupesi jo pienen toisten jälkeen onnistumaankin. Sitten otettiin keppejä, tämä oli ehdoton Vuokon suosikki. Meillä oli mahdollisuus laittaa keppien ympärille verkko niin, että koiran ainoa mahdollisuus oli mennä ne oikein. Vuokosta oli hauskaa kun se hoksasi, että palkka odotti keppien toisessa päässä, niinpä ne mentiin vauhdilla ja se löysi oikean rytmin heti. Se meni kuin ne ammattilainen, muiden kanssa vaan todettiin, että todellisuus taitaa iskeä sitten kun verkko otetaan pois. Treenit olivat kyllä todella onnistuneet. Ja näyttää että Vuokko on aivan yhtä innostunut tästä lajista kuin minäkin!

Tälle viikolle on riittänyt toimintaa oikein kunnolla. Sunnuntaina oltiin treenaamassa helatorstain näytöstä varten. Otettiin paikalla oloa, seuraamista, luoksetulo ja jäävät. Tähtisin siihen, että Vuokon vire pysyi korkealla. Vuokko tekikin todellisella innolla ja kaikki liikkeet onnistuivat oikein kivasti. Maanantaina oli sitten vuorossa normikoulutukset. Tyty toimikin jo ihan eri tavalla kuin ekalla kerralla. Enään ei niin haitannut vaikka muut tulivat lähemmäksi, toimintakyky säilyi, JESSS!! Tyty oli jopa niin innokas, kun en pyytänyt tekemään mitään se testaili, että millä tulisi namia. Kenties haukkumalla, istumalla, maahan menolla vai kierimisellä. Eipä tullut namia, silti iloisuus säilyä. Juuri tuota lähdin koulutuksista hakemaan. Että sillä olisi vain hauskaa ja nyt oli, näillä mennään! Vuokon kanssa ei osallistuttu itse treeneihin, vaan treenattiin sivummalla. Oikeastaan mentiin vaan alo luokan liikkeet läpi, vain muutamalla palkalla. Kaikki sujui hienosti, paitsi liikkeestä maahan. Jostain syystä jäi seisomaan. Otin sitä sitten palkan kanssa, mutta ei.

Tiistaina olikin sitten vuorossa ekat agitreenit. Alkuun tehtiin mittaus, ihan tarkkaa ei saatu otettua, mutta noin 45 cm. Meidän kisaura loppui ennen kuin alkoikaan, en rupea vaatimaan Vuokolta maksiluokan esteitä. Jos se vaikka pari senttiä kutistuisi? Harjoiteltiin aitoja ja putkea. Harjoiteltiin ohjausta molemmilta puolilta. Oli muuten vaikeaa ohjata vasemmalta puolelta kun on tottunut oikealta puolelta. Mulle täytenä yllätyksenä tuli, Vuokon oli todella vaikea hahmottaa mistä kohtaa ponnistaa. Todella usein lähti liian kaukaa, jolloin hyppy epäonnistui. Muutenkin Vuokon hyppytyyli oli vähintäänkin erikoinen. Esteet eivät olleet korkeita, n.15cm. No katsotaan nyt lähteekö ne hypyt sujumaan treenin myötä ja kun ikää tulee vähän lisää. Putki oli Vuokkosta sitten jotain aivan huippua. Ekalla kerralla oli ettei varmasti mene, mutta kun sinne meni.  Ei sitä veinanut saada pois sieltä, innostui niin että juoksi putken sisällä 3-4 kertaan ennen kuin kerkesi kuuntelee mitä mulla on sanottavaa.  Hauskaa oli ja innolla odotan jatkoa tälle.

Keskiviikkona oli vapaa päivä ja torstaina oli sitten tokonäytös. Yllättävän paljon oli nuorisoa paikalla. Meillä oli kaksi vartin näytöstä, joissa otettiin paikalla olo, seuraamista, jäävät, luoksetulo ja pujottelua. Pääpaino oli iloisuudella ja Vuokolla riitti sitä, vaikka aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Liikkestä maahan ei jälleenkään sujunut, saa nähdä miten kokeessa menee. Oli kyllä hyvä treeniä, oli yleisöä, paljon hälinää, musiikkia ja kaikkea. Vuokko toimi, mutta itse tein pieniä mokia, kun piti lähteä seuruuseen käskin seisoa. Huomisesta tulee vähintääkin mielenkiintoinen!

2.5. Sunnuntaina Vuokko täytti vuoden. Paljon on vuoteen mahtunut, niin ilon kyyneliä kuin harmaita hiuksiakin. Harrastuksia on saatu aluilleen ja lisää on tulossa. Välillä tulee mietittyä miksi on pitänyt koira hankkia ja toinenkin, mutta eihän ilman näitä voisi elää! Söpöstä pienestä, lähes tulkoon pelkästä karvapallosta on kasvanut kaunis ja hyväluonteinen koira. Toivottavasti hyviä vuosia on ainakin kymmenkertaisesti edessä. Synttäri viikonloppu vietettiin rennosti mökkeilen ja toki tytöt saivat omat rustoluut, joita tyytyväisinä söivät :). Onnea Vuokolle ja sisaruksille! Kiitos Pirrelle ja Nannalle ihanasta koirasta.

Tästä se kaikki lähti

Ja tähän on tultu:

Maanantaina alkoi uudet tokokurssit. Ensin vuorossa oli Tyty arkitottelevaisuusryhmässä. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, että Tyty sai totutella rauhassa. Kaikki sujuikin oikein hienosti siihen asti, kunnes itse ryhmä alkoi jolloin seistiin rivissä noin 2 metrin välein. Tytystä näki kuinka se ahdistui ja paniikki iski. Lähdettiinkin sitten koko rivistä pois ja tehtiin sivumalla ihan omassa rauhassa samoja asioita jolloin sujuikin paljon paremmin. Mieleen muistui kyllä hyvin, miksi en Tytyn kanssa tokoa harrasta. Se tekee pyydetyt asiat kerran kaks, mutta sitten kyllästyy. Käy istumaan ja katselee maisemia tai mitä muut touhua, se on ihan sama mitä minä yritän sille sanoa :). Tyty pärjäsi ekaksi kerraksi oikein hyvin ja olen ylpeä siitä!

Vuokko vuorostaan oli hirmu energisellä tuulella ja teki todella innoa tokoa. Itse olen hirmu tyytyväinen, sillä viime treenit ovat olleet melko vaisuja, toki energisyydessä oli se puoli että sähelsi enemmän eikä kerennyt kuuntelemaan mitä milloinkin pyysin, suoritti enemmän ulkomuistista asioita. Niin täpinöissään se oli! Mutta tämä energisyys on hyvä, on helpompi ohjata innokasta koiraa kuin vetää perässä lahnaa. Loppuun seuramme puheenjohtaja pyysi luokseen, heti rupesin miettimään et mitä mä nyt olen tehnyt. Mutta hän pyysikin meitä Vuokon kanssa osallistumaan jonkinlaiseen tokonäytökseen. Pornaisissa pidetään lapsille/nuorille jonkinlainen harraste päivä, jossa nuorille esitetään eri harrasteita mitä koiran kanssa voi tehdä. On kulma ainakin agility ja tokonäytös. Me nyt Vuokon kanssa sitten osallistutaan tokonäytökseen, yhtään en vielä tiedä mitä me siellä sit tehdään, mutta ehkäpä selviää.

Tiistaina oli teoriatunti agilityn alkeiskurssia varten. Pari tuntia kesti, ohjaajat esittelivät itsensä ja taustansa, kertoivat yleisiä asioita agilitystä ja mitä kurssin aikana teemme. Ensi viikolla sitten on ensimmäiset treenitm, tuskin maltan odottaa!

Nyt on lahden näyttelykin takana. Tuomarina oli tiukkaa linjaa pitämässsä Marja Talvitie, kessuja oli paikalla vajaa 30.  Junnunartuissa oli 3, Vuokon tulos oli ERI JUK2. Olen erittäin tyytyväinen tähän tulokseen, sillä erit eivät todellakaan olleet itsestään selvyyksiä ja se todella piti ansaita. Vuokon arvostelu: ” Erinomainen tyyppi. Hieman voimakas otsa, muuten hyvä pää. Pitkähköt korvat. Kaunis ylälinja, hyvä häntä. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu hyvin sivulta katsoen, hieman kinnerahtaasti takaa. Miellyttävä käytös.”

Saatiin muutama kuvakin on tosin valoistus on huono.

Odotetaan kehään menoa:

Viikonloppu vietettiin koirien kanssa hyvin rennoissa merkeissä. Lauantaina käytiin tekemässä parin tunnin metsälenkki, muistin jopa ottaa kameran mukaan ja sunnuntaina oltiin Tytyn kasvattajan luona, jossa tytöt saivat illan juoksennella ulkona. Laitan muutaman kuvan näytille:

Joo, eilen oli siis ne tasokokeet. Tasokokeeseen oli saapunut yhdeksän koirakkoa. Todella hauskoja pareja, yksikin koira innostui leikkimisestä niin hurjasti että innostui juoksemaan muutamat kunniakierrokset muiden koirakoiden läpi, käsky oli pitää hauskaa ja niin tekivät : ). Mutta itse asiaan, koe oli hyvin helppo ja Vuokon ilme olikin, et eikö me tänään tehdäkään mitään täällä. Olimme kahdessa rivissä vastakkain. Aluksi kurssin vetäjät kävivät kyselemässä ja kokeili koiran luoksepäästävyyttä. Tämän jälkeen pujoteltiin ihmisten ja koirien välistä, sitten koira päästettiin vapaaksi ja käveltiin rivien välistä, josta jatkettiin matkaa kohti esteitä (ei ollut rimaa) ja koiran piti mennä niiden välistä. Puolessä välissä vetäjä heilattu keinun maahan, jolla testattiin koiran pamahdusarkuutta. Tämän jälkeen mentiin rivien väliin jätettiin koira paikoilleen ja itse käveltiin toiseen päähän ja kutsuttiin koira luokse, loppuun vielä leikittiin . Vuokon kanssa tämä sujui leikiten, oli oikeastaan hyvä että asiat olivat niinkin helppoja, jotta Vuokko pääsi ettei kentällä aina tehdä niitä kaikista vaativimpia asioita. Vuokkoa tämä taisi harmittaa, sillä nameja olisi tietenkin pitänyt saada enemmän ; ).  Tänään tuli vastauskin, että pääsimme alkeiskurssille! Olen aivan innoissani, nyt päästään aloittamaan tämäkin laji. On kivaa päästä kokeilemaan ja oppimaan uutta.

Kävin tänään koirien kanssa tekemässä pitkän metsälenkin pitkästä aikaa. Yllättävän kuiva metsä jo oli. Koirat nauttivat silmin nähden kun saivat juosta metsässä, hyppiä ja pomppia kivien ja kaatunuiden puiden päälle. Etenkin Tytystä näki, että nautti aivan valtavasti. Se juoksenteli ja haukkui iloisesti sopraano äänellään. Oli niin kiva nähdä Tyty niin iloisella tuulella. Tytyllä tuntuu muutenkin olevan vähän kevättä rinnassa, sillä se on viimeisen viikon ollut todella energinen ja iloinen. Koirien juoksennellessa ympärillä, itse saatoin nauttia lämpimästä auringon paisteesta ja lintujen laulusta. Harmittelin kun ei tullut otettua kameraa mukaan, ei ole pitkään aikaan tullut otettua koirista kuvia.  Tämä viikko otetaan koirien kanssa rennosti eikä tehdä mitään erikoista, nautitaan kesän tulemisesta. Ensi viikolla sitten aloitetaan taas tokotreenit ja ensi viikon lauantaina Vuokon kanssa Lahden Kv-näytttely. Niin ja hetken mielijohteesta ilmoitin Vuokon virallisiin toko-kokeisiin Vantaalle 15.5. Vielä ei kaduta, mutta eiköhän todellisuus paljastu lähi viikkoina : ).

Tänään oli vielä Vuokon kanssa koulutukset. Illalla vielä ajattelin jättää väliin möllien vuoksi, mutta aamulla kun käytin koirat ulkona molemmat juoksivat, leikkivät ja pelleilivät kuin mitkäkin kahelit.  Ajattelin et eiköhän Vuokko yhdet treenitkin jaksa, kun meno oli niin vauhdikasta. Treeneissä käytiin kaikki alokasluokan liikkeet läpi ja Vuokko suoriutui niin hienosti, oon todella ylpeä siitä. Seuraaminen oli todella kivaa ja käännöksetkin sujui todella upeasti, koskaan ei ole niin hyvin tehnyt käännöksiä. Luoksetuloa harjoiteltiin niin, että koirat olivat rivissä ja vuorotellen pyydettiin luokse. Minä kun sanoin tänne- käskyn kaikki rivin koirat lähtivät tulemaan. Vuokon ilmeestä näkin kun sillä välähti, se heilautti päätään ylväästi ja kiri vauhtiaan ilmeellä “miun lihapullia ette kyllä syö” :D. Kerettiin ottamaan myös hieman kauko-ohjausta ja tunnistusnoutoa. Kauko-ohjausta otin noin metrin päästä ja sujui oikein hyvin. Tunnistusnoudossa harjoiteltiin vain palikan suuhun ottamista ja siinä sitä työsarkaa riittääkin ihan urakalla.

Mielessäni kävi treeneissä, että miun pitäisi ruveta enemmän treenaa tuon kanssa enemmän eri paikoissa. Tällä hetkellä koulutuspaikkamme on yksi läheinen pelto ja koulutuskenttä kellokoskella. Siksi Vuokko ei ole kauheasti tottunut työskentelemään muualla, se tekee kyllä, mutta ei aivan ymmärrän miksi täällä kuin ei ennenkään olla kuin siellä tietyssä paikassa. Siihen siis treeniä lisää, niin uskallan ilmoittaa Vuokon kenties virallisiin.  Seuraavan kerran sitten tiistaina on agilityn taso-koe johon mennään.